Unia aamussa

Rauha hengittää minua kuin

hitaasti leivinuunissa palavat puut

aamukahvi voileipä ja

minä palan sisältä valoa tihkuu ikkunoista

paljon päivä odottaa

kuin tuntemattomia ympärillä

tuttuja sydämeltään

ja minä palan sisältä

heikkoja köyhimpiä

huomaamattomimpia minä myös

me yhdessä sama

leivinuunin tuli hiipuu ja

minä palan sisältä

Hänen rakkautensa roihuavat lieskat

polttavat jää vain palava sydän

ei muuta

nousen ja aamu on jo pitkällä

ollappa koko maailma samaa roihua -

Hiljaisuus herää minussa

Makaan huoneessani ja hiljaisuus hengittää

minussa ikkunoissa huojuvia puidenlatvoja

ja minä lasken tapettikukkasia

pieni työpöytä kirjapino kaunis ikoni

ja minä lasken tapettikukkasia

Huoneilma täyttyy

päiväunista ja ajatukset nivoutuvat

ihmisiksi pyörivät pääni ympärillä kauan

Ikkunalasin toisella puolella

maailmoja

ja minä lasken tapettikukkasia

Kuin kukkameri

ja me siellä keskellä

taivaalla auringonkehrä

Kaupunki nukkuu talviunta

Vain kuolleita sanoja,
unohdettuja suudelmia.

Hiiskumattoman hiljaisessa lumihiutaleiden tanssissa nukahdan.
Kylmä katu allani, lämpöä jäsenissäni.
Vain ohikulkevia ihmisiä.

Ja kaiken tämän tiesin tapahtuvan,
näin oli minulle jo aikain alussa luotu.

Unohdathan minut auringon ensi säteiden
herättäessä kylmän kaupunkini aamuun;
silloin olen tuhoutuva,
sillä väsyneet silmäni eivät enää saata katsella mitään kaunista,
auringon hunajaista valoa nauramassa horisontin sylissä,

sinun kasvojasi.